16.2.2021. Viime vuosien kirjallisuuskirjoittelussa on toisinaan haluttu selvittää, millaisia ovat kaunokirjallisuuden vastaukset nykyisen mediatodellisuuden kerrontatapoihin. Kun asiaan on perehdytty, on löydetty ilmiöitä kuten tiliotefiktio, käännösrobottikieli ja statuspäivitysproosa. Jokainen näistä on kirjallisuuden tätä päivää, ja hyvä niin.
10.6.2020. Kulkutauti ei ole suonut liikaa aikaa kirjojen ahmaisemiselle tai ylimittaisille riemuliiteripostauksille, mutta sainpa kuitenkin avattua ja suljettua Jan Forsströmin toisen proosateoksen Aikuisia ihmisiä.
6.2.2020. Parikymmentä vuotta sitten Jyrki Lehtola oli syy herätä aamuisin. Kello niin ja noin, aamuvirkun ärsykkeiden vähyys, internet kalliimpi kuin sanomalehti, jotain pitää saada… Se jokin odotti välioven takana, ja se oli kirjaimia.
14.1.2020. Sanoin etten ryhtyisi monomaniaan, mutta huijasin. Dementiamedian ensimmäinen varsinainen merkintä koskee paljon miettimääni aihetta. Siitähän yleensä kannattaa aloittaa, minkä asiakseen tuntee. Puhun sijoittamisen estetiikasta.
28.12.2019. Pseudodementia, näennäisdementia, sepitteen dementia. Oireet jotka seurailevat elimellistä muistisairautta: unohtelua, motivaation puutetta, sekavuutta, kyllästymistä, tylsää oloa, arkitoimien hitautta, kaikkinaista marrastusta… Tätäkin on raskas prosessi.