Levollinen runsaus

7.10.2022. Eeva Åkerbladin runoproosateos Huolenpitoja alkaa puristamisen kuvista. Kädestä kahvalla, huivista kaulalla, tilanteesta jossa vasta valmistaudutaan rentoutumaan.

”Proosa on kertomisen taidetta”

1.6.2022. Olen jo jonkin aikaa toivonut, että voisin julkaista blogissa pienimuotoisia kirjailijahaastatteluita. Ei podcasteja, ei videohöpinää, ei mitään tämän vuosituhannen mediaa, vain pieniä kirjallisia sananvaihtoja antiikkisessa tekstimuodossa. Ensimmäisenä uteluihini vastasi Veera Antsalo.

Mustasta & juurista

19.5.2022. Luin jokin aika sitten Han Kangin tuoreimman suomennoksen ja mietin, että veivaileepa tämä viehättävästi kasaan erilaisia valkeuden kuvia.

Tähtiin kirjoitettu

23.3.2022. Laura Pollarin esikoisnovellikokoelma Täällä jokainen on tähti kuvaa naisten ylisukupolvista vuorovaikutusta ja oman tilan löytämistä elämän murroskohdissa. Pollarin novellien aikajänne kulkee 1960-luvun lopun lintukoto-Suomesta ilmastokriisin kärjistämälle 2030-luvulle.

Oudot nauravat kalat

25.1.2021. Amanda Palo kirjoittaa esikoisteoksessaan Outoja kaloja niukkaa havaintolähtöistä proosaa, jonka kieli on toteavaa ja suoraa.

Tanssii, ei tanssi

21.1.2022. Mitä hämärä tarkoittaa kirjallisuudessa, mitä ei? Miksi hämärän kieli tuntuu aina vain tärkeältä ja rakkaalta? Miksi kirkas paljastaa, mutta vasta hämärä aktivoi?

Miksi rakastan Peter Sandströmin teoksia?

26.10.2021. Lähtötilanne on tämä: Äiti pyytää keski-ikäistä poikaansa ajamaan itsensä Yli-Purmoon. Siellä odottaa selkärankareumasta kärsivä isäntä, joka on kuullut äidin parantajantaidoista. Poika keskeyttää väliaikaiset työnsä Virossa ja saapuu äitinsä luo. Matkaan lähdetään Ford Caprilla, jonka isä on jättänyt talliin neljäkymmentä vuotta sitten.

Tekstilajeista ja lyhytproosasta

26.3. 2021. Luin taannoin merkittävällä nautinnolla runoilija V.S. Luoma-ahon ensimmäisen lyhytproosateoksen Delete. Hienoviritteisen kauhun, riitasoinnun ja masennuksen merkitsemä lukukokemus oli affirmoiva, mutta myös ristiriitainen.

Muistista ja rakenteista

16.2.2021. Viime vuosien kirjallisuuskirjoittelussa on toisinaan haluttu selvittää, millaisia ovat kaunokirjallisuuden vastaukset nykyisen mediatodellisuuden kerrontatapoihin. Kun asiaan on perehdytty, on löydetty ilmiöitä kuten tiliotefiktio, käännösrobottikieli ja statuspäivitysproosa. Jokainen näistä on kirjallisuuden tätä päivää, ja hyvä niin.