.

18.12.2024

Miksi romaanin nimi on Kobolttiprinssit? Miksi koboltti?

Koboltti on tumma ja raskas, hopeanhohtoinen, magneettinen ja suuria lämpötiloja kestävä metalli, jota on Suomessa löydetty Sotkamon Talvivaarasta, mutta myös Kuusamosta, Sodankylästä, Polvijärveltä ja muualta Pohjois-, Keski- ja Itä-Suomesta. Kobolttiprinssit-romaanissa koboltin ”metallisen pelastuksen”, kaivannaisteollisuuden ja malminetsinnän kysymykset kytkeytyvät Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeen ja sisämaan mustaliuskealueen monimetalliesiintymiin, jotka ovat osa Karjalan superryhmänä tunnettua laajaa geologista kokonaisuutta. Kobolttia etsitään myytäväksi ja jalostettavaksi Suomesta, koska sen maailmanlaajuinen tuotanto on olosuhteille herkkää ja sitä pidetään yhtenä arvokkaimmista raaka-aineista mobiiliteknologian kehitystä vauhdittaneiden litiumioniakkujen sisällä. 

Maailmanlaajuisesti koboltin käyttö kolminkertaistui vuosina 1995-2010. Sitä kutsutaan konfliktimineraaliksi, koska sen tuotantoon, jalostukseen ja hallintaan liittyy paljon epäselvyyksiä erityisesti Afrikassa, missä metalleja louhitaan käsin alkeellisissa ja inhimillisesti kyseenalaisissa olosuhteissa. Kiinan jälkeen toiseksi suurin koboltin jalostaja maailmassa on Suomi, joka on samalla yksi Euroopan suurimmista akkukemikaalituotteiden valmistajista. 

Koboltti ruokkii elämäntapaa, jonka globaalissa pohjoisessa jakaa miltei jokainen. Sitä on matkapuhelimien, tietokoneiden ja sähköautojen akkukennojen pitkälle jalostettujen metallitahnojen lisäksi väripigmenteissä, sementissä, keramiikassa, suihkukoneiden turbiineissa, tuulivoimaloiden magneeteissa, autonrenkaiden sidosaineena, kemiallisissa katalysaattoreissa, savukkeissa, suoloissa, väriliiduissa, hiusväreissä, merivesissä, lannoitteissa, kärpäspaperissa, antiperspiranttivoiteissa, hammasteknikoissa, timantinkiillottajissa, leikkaustyövälineissä, tekonivelten varsissa ja palloissa, punaisessa lihassa, maksassa, siipikarjassa, maidossa, hedelmissä, vihanneksissa, kalassa, muroissa, kananmunissa, B12-vitamiinissa, ihmisen keuhkoissa, aivoissa, sydämessä, hiuksissa ja punaisia verisoluja tuottavissa luuytimissä.

Määrät eivät ole suuria – ihmisessä kobolttia on keskimäärin 1,1 milligrammaa, josta 85% on B12-vitamiinin muodossa – mutta ihmiskehossakin koboltin vähäinen saanti voi johtaa poikkeustiloihin, mm. kilpirauhasen hormonaalisiin häiriöihin, sytologisiin muutoksiin neurologisissa kudoksissa, ääritapauksissa polyneuropatiaan, dementiaan, myelopatiaan ja jopa sokeutumiseen.

Koboltti on käsiteltynä ja prosessoituna karsinogeeninen metalli, josta syntyneelle pölylle altistumisen tiedetään johtaneen yhdessä volframin kanssa 17 lapsileukemiatapaukseen 1990-luvulla Nevadassa. 1960- ja 1970-luvun huippuvuosina koboltin radioaktiivista isotooppia 60 käytettiin Atoms for Peace -ohjelman lippulaivana ja gammasäteilyn lähteenä syövän sädehoidoissa. Vielä 1900-luvun jälkipuoliskolla kobolttia käytettiin kasvainten lisäksi mm. alhaisten hemoglobiiniarvojen kohentamiseen, mutta se osoittautui anemian korjaamisessa haitalliseksi ja saattoi johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Syöpien hoidossa radiokobolttikoneet hallitsivat markkinoita neljännesvuosisadan, kunnes 1990-luvun alussa niiden käyttö väheni isotoopin lyhyen puoliintumisajan takia. Oli huomattu, että radiokoboltti sädehoitomuotona saattoi lopulta edistää syövän uusimista alueilla, joille sädehoitoa oli annettu.

Eräänlainen knoppi sekin, että 1960-luvun lopulla Kanadassa kobolttikloridia lisättiin jopa oluen vaahtoon kuohkeuden pysyvyyden lisäämiseksi. Tämäkin toimenpide osoittautui pian epäonniseksi, kun oluen suurkuluttajat alkoivat saada sydänpysähdyksiä altistuttuaan lyhyen ajan sisällä liian suurille kobolttiannoksille. Liiallinen koboltin saanti ilmeneekin ihmiselimistössä tavallisesti juuri sydänongelmina – imeytymiseen muutoin vaikuttavia tekijöitä ovat raudansaannin lisäksi sisäelinten bakteeritasapaino ja ruokavalio ylipäätään.

* * *

Koboltti kiinnosti itseäni kaivannais- ja terveysvaikutusten lisäksi siksi, että sillä on tarinoiden maahismetallina mytologisia ja etymologisia yhteyksiä Keski-Euroopan koboldeihin, ruotsalaiseen Blåkulla-noitasapattiin ja kotoiseen kyöpelinvuoriperinteeseen. Keskieurooppalaisessa kansanperinteessä koboldeja pidettiin metsän pahantahtoisina voimina, joiden uskottiin kätkevän maahan myrkyllistä kobolttiarsenidimalmia, joka hankaloitti puhtaan hopeamalmin esiin kaivamista. Ilman 2000-luvun kaivoslaiminlyönteihin jumiutumistakin voi pohtia, miten yksi näin vähäinen metalli voi yli vuosisatojen olla ihmiselle hyödyllinen ja haitallinen samaan aikaan, jonkinlainen maan mystinen farmakon?

Siksikin Kobolttiprinssit.

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

Ellen Leopold: Under the Radar. Cancer and the Cold War

Alan B.G. Lansdown: The Carcinogenicity of Metals. Human Risk Through Occupational and Environmental Exposure

Nordberg et al: Handbook on the Toxicology of Metals

Sauni et al: Cancer Incidence among Finnish Male Cobalt Production Workers in 1969–2013. A Cohort Study

Kuva: Tero Niskanen ja Tuomo Rainio: Koe (osa teoksesta, marmoroitu paperi)